Tässä olisi kakkarataikinan ja mm. riisipiiraiden ohjetta, kun sitä Hollannista asti toivottiin.
Ohjeesta tulee noin 2 pellillistä piiraita:
Kakkarataikinaan tarvitset:
2dl vettä
30g pehmeää voita
2tl suolaa
180g ruisjauhoja
150g vehnäjauhoja
Sekoita aineista taikina. Muotoile taikinasta pötkö, josta leikkaat tasakokoisia kiekkoja. Kaulitse ruisjauhoja apuna käyttäen teetassin kokoisia lättyjä. Pinoa lätyt muovin alle, jottei pääse kuivumaan. Ripottele jokaiseen väliin hieman jauhoja, ettei kakkarat tartu toisiinsa kiinni.
Kakkaroita voi paistaa sellaisenaan liedellä tai esim. nuotion vieressä olevalla kivellä tai uunissa. Lopputulos on hieman näkkäriä tai hapankorppua muistuttava.
Piiraiden täytteeksi käy lähes mitkä vain rippeet jääkaapista. Perinteisempiä täytteitä ovat riisi, peruna ja porkkana. Esimerkiksi ohrapuurosta tulee myös maittavia piiraita. Miksi ei voisi kokeilla jotain uutta, esimerkiksi italianpatapiiraita. Vain mielikuvitus on rajana.
Riisipiirakoiden täytteeseen olen laittanut 1 munan 1,5kg puuroa kohen. Puuronkeitossa ei kannata nuukailla. Parhaat piiraat tulee kun puuro on hitaasti keitetty täysmaitoon ja maustettu reilulla suolalla. Itse keitän aina keittiön isoimman kattilallisen puuroa ja rippeistä teen sitten piirakoita.
Perunamuusia keitän aina myös ison kattilallisen piiraat mielessä. Porkkanapiiraisiin keitän porkkanat soseeksi ja lisään täytteeseen vedessä keitettyä puuroriisiä, kananmunaa, suolaa ja voita. Voisikin joskus kokeilla maustaa porkkanapiiraita vaikka kuminalla, tai hunajalla ja rakuunalla, tai ehkä jopa mintulla. hmm...
Piiraiden rypytyksestä aion kertoa vain että se tapahtuu peukaloiden, etu- ja keskisormien avulla. Kaikkein parasta on kun piiraissa on itsetehty ote. Itse aloitan aina yläpäästä ja teen suhteellisen isot rypyt. Lisäilen kuvia, kun seuraavan kerran piiraita teen. (ja kunhan kamera kotiutuu naapurista)
Piiraita paistan 300 asteessa 10-15min. Kovat piiraat voidellaan paiston jälkeen voilla tai kastetaan maito-voi seokseen. Voilla saa aikaan rapsakampia ja kastamalla pehmeämpiä piiraita. Piiraiden annetaan jäähtyä peitettynä, jotta kuori pehmenee.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Juures-juustopihvit
Nämä ovat hyviä! Ohjeen olen kehitellyt 2002 ammattiopistossa. Tämä oli ensimmäisiä omia reseptejä josta pidän.
8-10kpl
2 munaa
1 dl maitoa
½ dl korppujauhoa
2 dl porkkanaraastetta
1 dl lanttu- tai selleriraastetta
1 dl palsternakkaraastetta
1 dl purjo- tai sipulisilppua
1 tl suolaa
1 tl valkosipulista yrttiseosta tai valjosipulijauhetta ja yrttiseosta
½ dl vehnäjauhoja
2 dl emmentaljuustoraastetta
voita paistamiseen
Sekoita munat, maito ja korppujauhot. Raasta juurekset. Yhdistä aineet, viimeisenä venhäjauhot ja juusto. Paista pihvit ohkukaispannulla tai stanssia apunakäyttäen kauniin ruskeiksi. Käytä mietoa lämpöä, 3 on hyvä liedestä riippuen.
Pihvien kanssa maistuu kermaviilikastike.
Kermaviilikastike
1prk kermaviiliä
½ sitruunan mehu
3 rkl sokeria
1tl suolaa
mustapippuria myllystä
8-10kpl
2 munaa
1 dl maitoa
½ dl korppujauhoa
2 dl porkkanaraastetta
1 dl lanttu- tai selleriraastetta
1 dl palsternakkaraastetta
1 dl purjo- tai sipulisilppua
1 tl suolaa
1 tl valkosipulista yrttiseosta tai valjosipulijauhetta ja yrttiseosta
½ dl vehnäjauhoja
2 dl emmentaljuustoraastetta
voita paistamiseen
Sekoita munat, maito ja korppujauhot. Raasta juurekset. Yhdistä aineet, viimeisenä venhäjauhot ja juusto. Paista pihvit ohkukaispannulla tai stanssia apunakäyttäen kauniin ruskeiksi. Käytä mietoa lämpöä, 3 on hyvä liedestä riippuen.
Pihvien kanssa maistuu kermaviilikastike.
Kermaviilikastike
1prk kermaviiliä
½ sitruunan mehu
3 rkl sokeria
1tl suolaa
mustapippuria myllystä
Mustikka-vanilja muffinit
Täydellisen cup caken reseptin metsästys jatkuu. Ei pahoja nämäkään.
12 kpl muffineita tarvitset:
200 g huoneenlämpöistä voita
2½ dl sokeria
3 munaa
½ dl maitoa
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
200g pakastemustikoita
Vaahdota pehmennyttä voita ja sokeria, kunnes et tunne sokeria vaahdosta sormien välissä. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää taikinaan siiviloityjä jauhoja ja maitoa vuorotellen. Kääntele taikinaa varoen, enää ei tarvita voimaa. Lisää jäiset mustikat. Nostele taikina muffinivuokiin kahden lusikan, tai pursotinpussin avulla.
Paista 200 asteessa 25 minuuttia, kunnes alkaa ottamaan väriä. Voit kokeilla kypsyyden vielä hammastikulla. Jos tikkuun ei jää taikinaa, on muffini kypsä.
Vanilja-töhnän muffinien päälle tein Sunnuntai vanilja-rahkavalmisteesta ja tomusokerista. Sokerin määrää en tullut mitanneeksi, mutta veikkaisin 3-4 ruokalusikallista sokeria menneen. Maistelemalla löytää hyvän suhteen.
Toivotaan että löytäisin pikaisesti kamerani että saisin herkuista kuvia, ennenkuin ne on syöty.
12 kpl muffineita tarvitset:
200 g huoneenlämpöistä voita
2½ dl sokeria
3 munaa
½ dl maitoa
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
200g pakastemustikoita
Vaahdota pehmennyttä voita ja sokeria, kunnes et tunne sokeria vaahdosta sormien välissä. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää taikinaan siiviloityjä jauhoja ja maitoa vuorotellen. Kääntele taikinaa varoen, enää ei tarvita voimaa. Lisää jäiset mustikat. Nostele taikina muffinivuokiin kahden lusikan, tai pursotinpussin avulla.
Paista 200 asteessa 25 minuuttia, kunnes alkaa ottamaan väriä. Voit kokeilla kypsyyden vielä hammastikulla. Jos tikkuun ei jää taikinaa, on muffini kypsä.
Vanilja-töhnän muffinien päälle tein Sunnuntai vanilja-rahkavalmisteesta ja tomusokerista. Sokerin määrää en tullut mitanneeksi, mutta veikkaisin 3-4 ruokalusikallista sokeria menneen. Maistelemalla löytää hyvän suhteen.
Toivotaan että löytäisin pikaisesti kamerani että saisin herkuista kuvia, ennenkuin ne on syöty.
Suolaiset piiraat
Suolaisiin piiraisiin meinasi melkein tulla kammo, jauhoisten ja ylirasvaisten, jokapuolelle murenevien pohjien ansiosta. Myönnettäköön, etten ole mikään huippu-leipuri, mutta kotona on kiva kokeilla kaikenlaista.
Olin jo vuosia etsinyt hyvää suolaisten piiraiden pohjan ohjetta, kunnes sain tämän entiseltä työkaveriltani. Pohjasta saa ohuen, munattoman ja silti kiinteän rakenteen. Usein munattomat piiraspohjat ovat jauhoisia tai murenevat kovin. Täytteisiin laitetaan usein munaa hyydyttämään täytettä. Munan voi korvata soija-jauholla. 3rkl soijajauhoa vastaa yhtä kananmunaa.
Suolaisten piiraiden pohja
200g kylmää voita paloina
3,5dl vehnäjauhoja
50g juustoraastetta, esimerkiksi edam
n.1dl kylmää vettä
Kaikki aineet, vettä lukuunottamatta, sekaisin cutterilla, yleikoneella tai vaikka käsin. Käsin tehtäessa kannattaa kaikki aineet viilentää kunnolla ja työskennellä suhteellisen nopeasti, jotta voi sulaisi mahdollisimman vähän. Tarkoitus olisi saada aikaiseksi murumainen taikina.
Lisää kylmää vettä vähitellen, vain sen verran että taikina pysyy kasassa.
Kääri taikina kelmuun tai laita muovipussiin ja anna levätä jääkaapissa vähintään 15 minuuttia.
Tästä ohjeesta tulee iso piirasvuoallinen, pellilliseen tarvitsee kaksinkertaisen määrän.
Täytteet
Täytteet voi valita omien mieltymysten, budjetin ja saatavuuden mukaan. Itse suosittelen suosimaan sesongin tuotteita. Ne ovat useimmiten halvimpia ja niissä on parhain maku.
Suosikkejani ovat mm.
leipäjuustoa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, parsakaalia, muna-kerma-seosta ja emmentaljuustoraastetta
Parsaa, katkarapuja, tilliä ja smetanaa (tarjoile sitruunan kera)
Palvikinkkua, paprikaa, sipulia, muna-kermaviili-kerma-seosta
Kylmäsavuporoleikkelettä kuutioina, kylmäsavulohta, punasipulia ja smetanaa
Jauhelihaa, hitaasti paistettua, lähes muhennettua sipulia ja emmentaljuustoraastetta
Tatteja, sipulia ja kerma-munaseosta
Isoon piirasvuokaan, täytteen määrästä riippuen, tarvitsee 2-4dl kermaa/kermaviiliä ja 1-2 munaa. Kananmunia olisi hyvä olla 3 kappaletta litralle nestettä. Jos munat ovat kovin pieniä kannattaa laittaa 4 munaa.
Paistaminen vähän piiraan koosta riippuen. 200-225 asteessa 35-60min. Piirasta voi hytkytellä ja hieman hammastikussa kurkata, koska se on hyytynyt. Anna piiraas jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennenkuin leikkaat.
Olin jo vuosia etsinyt hyvää suolaisten piiraiden pohjan ohjetta, kunnes sain tämän entiseltä työkaveriltani. Pohjasta saa ohuen, munattoman ja silti kiinteän rakenteen. Usein munattomat piiraspohjat ovat jauhoisia tai murenevat kovin. Täytteisiin laitetaan usein munaa hyydyttämään täytettä. Munan voi korvata soija-jauholla. 3rkl soijajauhoa vastaa yhtä kananmunaa.
Suolaisten piiraiden pohja
200g kylmää voita paloina
3,5dl vehnäjauhoja
50g juustoraastetta, esimerkiksi edam
n.1dl kylmää vettä
Kaikki aineet, vettä lukuunottamatta, sekaisin cutterilla, yleikoneella tai vaikka käsin. Käsin tehtäessa kannattaa kaikki aineet viilentää kunnolla ja työskennellä suhteellisen nopeasti, jotta voi sulaisi mahdollisimman vähän. Tarkoitus olisi saada aikaiseksi murumainen taikina.
Lisää kylmää vettä vähitellen, vain sen verran että taikina pysyy kasassa.
Kääri taikina kelmuun tai laita muovipussiin ja anna levätä jääkaapissa vähintään 15 minuuttia.
Tästä ohjeesta tulee iso piirasvuoallinen, pellilliseen tarvitsee kaksinkertaisen määrän.
Täytteet
Täytteet voi valita omien mieltymysten, budjetin ja saatavuuden mukaan. Itse suosittelen suosimaan sesongin tuotteita. Ne ovat useimmiten halvimpia ja niissä on parhain maku.
Suosikkejani ovat mm.
leipäjuustoa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, parsakaalia, muna-kerma-seosta ja emmentaljuustoraastetta
Parsaa, katkarapuja, tilliä ja smetanaa (tarjoile sitruunan kera)
Palvikinkkua, paprikaa, sipulia, muna-kermaviili-kerma-seosta
Kylmäsavuporoleikkelettä kuutioina, kylmäsavulohta, punasipulia ja smetanaa
Jauhelihaa, hitaasti paistettua, lähes muhennettua sipulia ja emmentaljuustoraastetta
Tatteja, sipulia ja kerma-munaseosta
Isoon piirasvuokaan, täytteen määrästä riippuen, tarvitsee 2-4dl kermaa/kermaviiliä ja 1-2 munaa. Kananmunia olisi hyvä olla 3 kappaletta litralle nestettä. Jos munat ovat kovin pieniä kannattaa laittaa 4 munaa.
Paistaminen vähän piiraan koosta riippuen. 200-225 asteessa 35-60min. Piirasta voi hytkytellä ja hieman hammastikussa kurkata, koska se on hyytynyt. Anna piiraas jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennenkuin leikkaat.
torstai 7. huhtikuuta 2011
Veeran feta-pinaattipiirakka
Sain tämän aivan mahtavan suolaisen piiraan ohjeen ystävältäni, hänen tyttärensä 1-vuotis päivillä. Kokeilin ohjetta vaihtamalla fetajuuston camemberttiin, kun sitä sattui kaapissa olemaan. Hyvää tuli niinkin, mutta kyllä fetan ja pinaatin yhdistelmä oli parempi.
Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhoja
150 g margariinia
1 prk kermaviiliä
Sekoita leivinjauhe venhäjauhoihin. Nypi jauhot rasvaan. Lisää kermaviili.
Taikinasta tulee melko löysä, mutta lastaa apunakäyttäen sen saa hyvin levitettyä. Suosittelen tekemään piiraaseen muhkeat reunat, jotta mahtavan makuinen pohja pääsee oikeuksiinsa.
Täyte:
150 g sulatettua ja valutettua pinaattia
1 rkl kuivattua valkosipulia/ valkosipulijauhetta
1 prk fetaa kuutioina
2 munaa
2 dl kuohukermaa
mustapippuria myllystä
Ohjeesta tulee iso piirasvuoallinen, pellilliseen kaksinkertaista ohje.
Paista piirasta alatasolla, 225 asteessa 25 minuuttia.
Suolaa ei tarvitse lisätä, sillä feta on suolaista.
Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhoja
150 g margariinia
1 prk kermaviiliä
Sekoita leivinjauhe venhäjauhoihin. Nypi jauhot rasvaan. Lisää kermaviili.
Taikinasta tulee melko löysä, mutta lastaa apunakäyttäen sen saa hyvin levitettyä. Suosittelen tekemään piiraaseen muhkeat reunat, jotta mahtavan makuinen pohja pääsee oikeuksiinsa.
Täyte:
150 g sulatettua ja valutettua pinaattia
1 rkl kuivattua valkosipulia/ valkosipulijauhetta
1 prk fetaa kuutioina
2 munaa
2 dl kuohukermaa
mustapippuria myllystä
Ohjeesta tulee iso piirasvuoallinen, pellilliseen kaksinkertaista ohje.
Paista piirasta alatasolla, 225 asteessa 25 minuuttia.
Suolaa ei tarvitse lisätä, sillä feta on suolaista.
Yrttitarhakokeilu nro.5683
Joka kesä kiroan kun en saanut ajoissa mitään aikaiseksi tai sitten muuten vain on yrtit jäänyt kitukasvuisiksi, tautisiksi tai kuivaneet pystyyn helteellä, mutta yrittänyttä ei laiteta!
Tänä vuonna olin suhteellisen ajoissa liikenteessä, pari viikkoa olisi tosin vielä voinut kylvöä aikaistaa, mutta jospa tänä vuonna saisi muutakin kuin yhden leivän päälliset.
Pääsiäinen on tulossa, enkä ole koskaan ymmärtänyt raeruohon päälle, joten päätin laittaa hernettä!
Herneenversoa laitoin jo pariviikkoa sitten ja viikon olen jo tuosta napsinut ruokieni komistukseksi versoja. On muuten pikkasen erilaillla makua, kun kasvattaa versot itse. Niissä on kosteutta ja sen makean herneen maku on niin herkullinen.
Herneenversoja varten liotin seuraavaan päivään kourallisen ruokakaupan kuivattuja herneitä. Tuon alustan ja toisen samanlaisen pelastin joskus metripitsasta tai jostain vastaavasta. Laitoin pohjalle noin.1,5cm multaa sitten herneet ja vähän multaa päälle. Multana käytin kaupan halvinta kukkamultaa, sillä niissä on usein vähän ravinteita ja paljon hiekkaa. Mustamulta ja vastaavat ovat aivan liian tujuja hentoisille versoille. Itäessään herneet nousivat pintaan parin päivän kuluessa. Pidin toista samanlaista muovivatia ylösalaisin herneiden päällä jotta multa pysyi kosteana. En varsinaisesti kastellut multaa kertaakaan tässä vaiheessa vaan sumuttelin mullan ja kannen märäksi kerran päivässä. Kannen otin pois vasta kun versot ottivat siihen kiinni. tähän meni kolmisen päivää siitä kun ensimmäiset vihreät näkyivät, huima kasvutahti siis. Kannen pois oton jälkeen olen kastellut versoja normaalisti. päivän-kahden välein. Meillä on melko kuiva ilma ja pieni multamäärä kuivaa nopsaan. Olen myös sumutellut aina aamukahvilla istuessani versoja.
Tilasimme kaverin kanssa hyötykasviyhdistykseltä luomusiemeniä, joita sitten jaoimme keskenämme.
http://www.hyotykasviyhdistys.fi/?p=etusivu
Tuolla taaempana on vanhassa genarissa rukkuissa tulossa ainakin genovan basilikaa, minttua, kähäräpersiljaa, ruohosipulia, timjamia, mäkimeiramia, rosmariiniä. En muista mitä yhdessä on? Apua, miksi en kirjoittanut purkkeihin mitä on missäkin. Tämä on niin minun tuuriani, haha.
Tuolla pullon alla on kosteuskaapissa juurtumassa ahkeraliisaa ja kuvan oikeassa laidassa rönsyliljaa, joita sain ystävältäni. Tiesittekö muuten, että rönsylilja on myös syötävä tai oikeastaan myrkytön, sillä ei se kovin kummalliselle maistu. Lähinnä itse mietin koristelu-potentiaaliksi.
Valkoisissa purkeissa ja siinä vieressä on erilaisia chilejä. Rönsyliljan taakse on jäänyt Naga Morichin ja Bolivian Rainbow taimet. Naga Morichia on vain yksi, mutta hyvinvoivan näköinen taimi. Bolivian Rainbowta on useampi ja aioin koulia ne erillisiin ruukkuihin vähän isompana. Kirjoittelen sitten chileistä, niiden ikkunalautakasvatuksesta ja minullaolevista lajikkeista lisää tuonnempana. Chilejä kasvattelen usein kaupan chilien siemenistä, sekä ystäviltä saaduista siemenistä.
Keskellä kuvaa häpeäpilkkuni ja arkkiviholliseni rahapuu. En vain osaa pitää siitä huolta.
Vielä olisi pussissa rucolaa odottamassa oikeanlaista vatia missä kasvattaa. Kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tänä kesänä onnistaa!
Tänä vuonna olin suhteellisen ajoissa liikenteessä, pari viikkoa olisi tosin vielä voinut kylvöä aikaistaa, mutta jospa tänä vuonna saisi muutakin kuin yhden leivän päälliset.
Pääsiäinen on tulossa, enkä ole koskaan ymmärtänyt raeruohon päälle, joten päätin laittaa hernettä!
Herneenversoa laitoin jo pariviikkoa sitten ja viikon olen jo tuosta napsinut ruokieni komistukseksi versoja. On muuten pikkasen erilaillla makua, kun kasvattaa versot itse. Niissä on kosteutta ja sen makean herneen maku on niin herkullinen.
Tilasimme kaverin kanssa hyötykasviyhdistykseltä luomusiemeniä, joita sitten jaoimme keskenämme.
http://www.hyotykasviyhdistys.fi/?p=etusivu
Tuolla taaempana on vanhassa genarissa rukkuissa tulossa ainakin genovan basilikaa, minttua, kähäräpersiljaa, ruohosipulia, timjamia, mäkimeiramia, rosmariiniä. En muista mitä yhdessä on? Apua, miksi en kirjoittanut purkkeihin mitä on missäkin. Tämä on niin minun tuuriani, haha.
Tuolla pullon alla on kosteuskaapissa juurtumassa ahkeraliisaa ja kuvan oikeassa laidassa rönsyliljaa, joita sain ystävältäni. Tiesittekö muuten, että rönsylilja on myös syötävä tai oikeastaan myrkytön, sillä ei se kovin kummalliselle maistu. Lähinnä itse mietin koristelu-potentiaaliksi.
Valkoisissa purkeissa ja siinä vieressä on erilaisia chilejä. Rönsyliljan taakse on jäänyt Naga Morichin ja Bolivian Rainbow taimet. Naga Morichia on vain yksi, mutta hyvinvoivan näköinen taimi. Bolivian Rainbowta on useampi ja aioin koulia ne erillisiin ruukkuihin vähän isompana. Kirjoittelen sitten chileistä, niiden ikkunalautakasvatuksesta ja minullaolevista lajikkeista lisää tuonnempana. Chilejä kasvattelen usein kaupan chilien siemenistä, sekä ystäviltä saaduista siemenistä.
Keskellä kuvaa häpeäpilkkuni ja arkkiviholliseni rahapuu. En vain osaa pitää siitä huolta.
Vielä olisi pussissa rucolaa odottamassa oikeanlaista vatia missä kasvattaa. Kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tänä kesänä onnistaa!
Äitin kaalilaatikko
Aloitetaan perinteistä: Toinen postaukseni onkin siis kuvaelma tuosta lapsuuden mausta, joka kummittelee enemmän mielessä kuin se paras pihvi, "tuhatvuotinen"musta muna, ja majava muhennos yhteensä.
Kaalilaatikko jakaa yleensä mielipiteitä kovin mustavalkoisesti, joko inhoat tai rakastat. Äidin ohjeella tehden olen saanut jopa vannoutuneen kaalinvihaajan santsaamaan. Jotain on siis pakostakin mennyt oikein. Salaisuushan on perinteinen; oikeaa voita ja kuohukermaa. Niillä ei voi mennä vikaan.
Ennen kuin terveysintoilijat lynkkaavat minut täysin, haluan muistuttaa ettei vika ole ruoassa vaan syöjässä. Kohtuus kaikessa, tosin tämä herkku tekee kohtuuden pirun vaikeaksi.
Kaalilaatikkoon 4-6:lle tarvitset:
½ pienen valkokaalin
400g naudanpaistijauhelihaa
2 isoa sipulia
1dl puuroriisiä
lihaliemikuution
1rkl tummaa siirappia
voita paistamiseen
2dl kuohukermaa
suolaa, mustapippuria
2 rkl korppujauhoja
Suikaloi kaali noin. 0,5cm suikaleiksi. Hienonna sipulit.
Keitä suikaloitua kaalia ja riisiä lihaliemessä lähes kypsäksi asti. Ammattitermein al dente.
Ruskista sipulia ja huoneenlämpöistä jauhelihaa pienissä erissä. Pannun on oltava kuuma, jotta jauhelihaan saadaan kaunis ruskestus aikaiseksi, ilman että kaikki nesteet valuu lihasta keittämään sitä. Tarkoitus olisi saada kauniin ruskeaksi karamellisoitunutta sipulia ja voilla ja pippurilla maistettua jauhelihaa. Näistä tulee maku kaalilaatikkoon.
Valuta kaali-riisiseos, mutta säästä osa kaali-riisiseoksen keitinvedestä. Mausta valutettu kaali-riisiseos siirapilla ja suolalla. Lisää joukkoon paistettu sipuli ja jauhelija.
Heitä koko komeus vuokaan. Kaada päälle kuohukerma ja jatka tarvittaessa lihaliemellä, jota jäi kaalin keitosta. Laatikon ei ole tarkoitus uida nesteessä, vaan heti kun pintaa lusikalla painamalla näät nesteen olevan lähes pinnassa, on sitä riittävästi.
Ripottele laatikon pinnelle ohut kerros korppujauhoja. Meidän äiti huijasi vielä laittamalla pieniä voinokareita pinnalle.
Paista 200 asteessa noin tunti, tai kunnes neste on imeytynyt.
Kaalilaatikko on parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. Kumma juttu vain että teet miten ison satsin tahansa, on laatikko kadonnut kaapista seuraavaan päivään mennessä.
Minä vielä aamulla haaveilin että saan kivan kuvan lounas-annoksestani. Pettymys oli karvas.
Parasta Äitin kaalilaatikko on mummon puolukka-kurpitsa hillon kera. Naputtelen ohjetta sitten kun seuraavan kerran sattuu kurpistaa kaupassa vastaan ja voin tehdä hilloa kuvien kera.
Kaalilaatikko jakaa yleensä mielipiteitä kovin mustavalkoisesti, joko inhoat tai rakastat. Äidin ohjeella tehden olen saanut jopa vannoutuneen kaalinvihaajan santsaamaan. Jotain on siis pakostakin mennyt oikein. Salaisuushan on perinteinen; oikeaa voita ja kuohukermaa. Niillä ei voi mennä vikaan.
Ennen kuin terveysintoilijat lynkkaavat minut täysin, haluan muistuttaa ettei vika ole ruoassa vaan syöjässä. Kohtuus kaikessa, tosin tämä herkku tekee kohtuuden pirun vaikeaksi.
Kaalilaatikkoon 4-6:lle tarvitset:
½ pienen valkokaalin
400g naudanpaistijauhelihaa
2 isoa sipulia
1dl puuroriisiä
lihaliemikuution
1rkl tummaa siirappia
voita paistamiseen
2dl kuohukermaa
suolaa, mustapippuria
2 rkl korppujauhoja
Suikaloi kaali noin. 0,5cm suikaleiksi. Hienonna sipulit.
Keitä suikaloitua kaalia ja riisiä lihaliemessä lähes kypsäksi asti. Ammattitermein al dente.
Ruskista sipulia ja huoneenlämpöistä jauhelihaa pienissä erissä. Pannun on oltava kuuma, jotta jauhelihaan saadaan kaunis ruskestus aikaiseksi, ilman että kaikki nesteet valuu lihasta keittämään sitä. Tarkoitus olisi saada kauniin ruskeaksi karamellisoitunutta sipulia ja voilla ja pippurilla maistettua jauhelihaa. Näistä tulee maku kaalilaatikkoon.
Valuta kaali-riisiseos, mutta säästä osa kaali-riisiseoksen keitinvedestä. Mausta valutettu kaali-riisiseos siirapilla ja suolalla. Lisää joukkoon paistettu sipuli ja jauhelija.
Heitä koko komeus vuokaan. Kaada päälle kuohukerma ja jatka tarvittaessa lihaliemellä, jota jäi kaalin keitosta. Laatikon ei ole tarkoitus uida nesteessä, vaan heti kun pintaa lusikalla painamalla näät nesteen olevan lähes pinnassa, on sitä riittävästi.
Ripottele laatikon pinnelle ohut kerros korppujauhoja. Meidän äiti huijasi vielä laittamalla pieniä voinokareita pinnalle.
Paista 200 asteessa noin tunti, tai kunnes neste on imeytynyt.
Kaalilaatikko on parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. Kumma juttu vain että teet miten ison satsin tahansa, on laatikko kadonnut kaapista seuraavaan päivään mennessä.
Parasta Äitin kaalilaatikko on mummon puolukka-kurpitsa hillon kera. Naputtelen ohjetta sitten kun seuraavan kerran sattuu kurpistaa kaupassa vastaan ja voin tehdä hilloa kuvien kera.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)