Väliaika, kahvia ja pullaa!

Taas sitä hujahtaa aikaa, ettei muista kirjoittaa kerrassaan mitään ja samaan aikaan sitä haaveilee kirjan kirjoittamisesta ja vielä lukio-opinnoistakin. Vähäsen jos nurinkurista. Noh, katiska saatiin hommattua ja sillä jo toisenkiloa ahventakin nostettua, ennenkuin järvi veti jäähän. Ahvenet saivat arvoisensa savustamon rantaan. Oli muuten makoisia. Tiiligrilli ja valurautainen savustuspönttö, sekä kansi koko komeudelle saatiin käydä itse purkamassa kaupungista eräästä pihasta. Keväällä sitten kokeillaan muuraamista. Ajattelin testata omatekoisen laastin. Syyssateilla pääsi kaivoomme sadevettä ja isäntä kävi kaivamassa kaivomme ympärille ojan, jotta vedet ohjautuisi muualle. Siinä samalla selvisi syy kaivovetemme taivaalliseen makuun. puhdasta savimaata kaikkialla! Siinä salaisuus mineraaliseen ja hyvänmakuiseen veteemme. Savihan on yksi parhaimmista suodattimista.
Netistä aikani guuggeloituani löysin erään sivuston jossa oli ohjeita oman laastin tekoon. Rannasta hiekkaa ja kaivolta sitten keväällä pakkasen mureuttamaa savea. Eiköhän niillä mennä, vaikka eihän tuo laasti mahdottoman kallista olisi ostettunakaan. Siinä on vain jotain kun itse tekee. Löysin myös muutaman blogikirjoituksen muinaisten saviastioiden tekoon ja polttoon maakuopassa.
Tässä yksi : http://tarpeiankalliolla.blogspot.fi/2011/08/keramiikka-sanoo-poks.html
Saippuan ja kynttilöiden teko kiinnostaa myös. Jopa oman tuhkalipeän teosta olen opiskellut ja pohtinut mistä saisi ison rautapadan rantakokkailuille. Hyviä ideoita otetaan vastaan.
Avanto rantaan tehty. Minä en tosin sinne uskaltaudu, mutta kyllähän tuo Herra Puutarhuri siellä kävi jo pulahtamassa. Lunta on tullut jo kivasti. Niinkin kivasti, että suojasään tullessa tuli lumet katolta ja kuinkas muutenkaan kuin suoraan auton päälle. Onneksi ei mennyt tuulilasi, eikä konepelti vaihtoon.

Jatkossa olisi tarkoitus kirjoittaa ainakin rosvopaistin teosta. Versio nro.1 jäi kuvaamatta, mutta ei menettetty paljoa, vahingosta viisastuneena ensikerralla paremmin ja parempaa! Ole se kasleri kyllä syötää ja hyvää, mutta VIELÄ parempaa ja paremmin! Tuli muuten paljastettua (ainakin itselleni ja parille vieraalle) hillitön lihateollisuuden hoax, enkä nyt puhu edes lihojen ruiskusuolauksesta. Siitäkin lisää tulevaisuudessa.
Muita tulevia aiheita ainakin saippua ja kynttiläjutut, muutamia maailmaani järisyttäneitä ruokajuttuja ja puutarhasuunnitelmia. Ideoita olisi vaan tuntuu niin ikävälle kirjoittaa ilman kunnollisia kuvia. Ehkä vielä jokupäivä opin ottamaan kuvia ja saan hankittua sen järkkärin.

Tässäpä taas postaus pelkkää liibalaabaa. Ehkä enemmän suvulle ja ystäville tervehdykseksi.

Help! I need somebody!

 

Kuva nro 1. Kärpässieni? 

 

 

Kuva nro. 2. Ei kerrassaan mitään hajua. Vähän olisi minun silmään seitikkimäinen. Tiedä sitten..

 

 

Kuva nro. 3. Joku tattihan se tämä.

  

 

Kuva nro. 4. Ei tästäkään mitään hajua?

 

 

Kuva nro. 5 Oliskos limanuljaska?

 

 Kuva nro. 6. Lehmäntatti? Sappitatti? Mitään en näistä maistellut kun keräsin myrkkysieniäkin tietoisesti tätä tunnistus postausta varten. Enkä kyllä enää muista hajujakaan.

 

 

Kuva nro. 7. Ei tietoa tästäkään?

 

Kuva nro. 8. 

 

 

Kuva nro. 9.

 

Kuva nro. 10.

 

Kuva nro. 11.

 

Kuva nro. 12.

 

 

Kuva nro. 13.

 

 

Kuva nro. 14.

 

 

Kuva nro. 15.

 

Kuva nro. 16.

 

Kuva nro. 17.

 

Kuva nro. 18. 

Tarkoituksenihan oli postata aiheesta jo syksyllä, kun ihmiset vielä sienestävät, mutta sattuneista syistä postaus jäi vaiheeseen. Noh nyt sisällä kökkiessä kylmää ja pimeää paossa voikin keskittyä sienikirjojen selailuun ja tunnistella sieniä ja haaveilla ensisyksystä. Jaan nyt tämän ilon teidänkin kanssa. Onko sienitietämykseksi paremmalla mallilla kuin allekirjoittaneen? Haasta itsesi!

Askel unelmaa kohden

Nyt olisi muutettu kamat maalle, punaiseen tupaan järven rannalle. Silmilläni jo mittailin kuinka monta lavakaulusta saan ensikesäksi pihaan mahtumaan ja mistä mihin aurinko paistaa.
Edellisen asunnon piha tuottaa vielä satoa pitkin syksyä, mutta onneksi taloon jäävät asukkaat huolehtivat kasvimaastani. Chiliä on niin paljon että hukutaan siihen. Ajatus olisi savustaa ja kuivattaa chilit talven kokkailuja varten. Tomaattia tulee myös kilotolkulla. En vielä tiedä mitä teen niille. Koko kesä on saatu syödä salaattia, rucolaa, ruohosipulia ja yrttejä. Perunat tekivät todella hyvin satoa, jo kuukauden päivät on nostettu potut suoraan maasta kattilaan. Ai että ne on makeita.
Äidin luota suomen toiselle puolelle muuttanut karviainenkin innostui tuottamaan marjoja. Tästä ja raparperista, sekä ruohosipulista tulen hakemaan vielä palaset maalle.
Ei suinkaan aivan kaikki mennyt nappiin. Nauriit ja punajuuret jäi harventamatta, joten naattia ei tullut, mutta muhkeat lehdet kelpasivat kotiloille (?), jolloin salaatit saivat olla rauhassa. Mustaherukka muutti äidiltä myös ja läjä monivuotisia kukkia, vaan ne hukkui villiintyneen lupiinin ja nokkospensaan sekaan. Amppelitomaatit jäivät lannoittamatta. Olisihan ne täynnä tomaattia, vaan epäilen ettei ne jaksa lehdetönnä kypsyä. Katsellaan.
Punasipulit, jotka laitoin kaupan sipuleista, tuotti noin suhteessa 1:1. Yhdestä isosta sain kolme pientä. Valkosipuleihin en ole vielä koskenutkaan.
Basilikat jäivät noin 10cm, kuin timjamikin. Oppia ikä kaikki.
Se on ainakin varmaa, että maalle ei tule avopeltoon kuin korkeintaan ryytimaa. Vihannekset ja yrtit haluan ehdottomasti lavakauluksiin ja ruukkuihin. Surkeana katselen kitkemätöntä "villipuutarhaani".
Kunhan kodin saa kuntoon, pureudun kaikkiin lukemattomiin puutarhakirjoihini ja alan suunnittelemaan jo ensikevättä. Jospa näin saisin jokavuotisen kaamosmasennuksen pysymään loitolla.
Järveltä, jonka rannassa talo on nousee kylänmiesten mukaan ahventa ja haukea. Täytyy käydä vähän mato-ongella kokeilemassa, ennenkuin ottaa lupia katiskoille tai muulle sellaiselle. Minua kiinnostaisi myös ansametsästys. Aiheeseen on myös perehdyttävä.
Jos maalla asuminen maittaa ja löydän täältä oman pienen paratiisini, niin ensi kesänä olisi ihanaa rakennella pientä kanalaa, pupulaa ja ehkä jopa vuohelaa. Pitäähän sitä tytsyllä haaveita olla.
Lisäksi rakennuslistalla on pari kompostia, biojätteelle ja puutarhajätteelle, maakellari, sekä grilli/kylmäsavustamo.
Tuntuu että puuhaa riittäisi maailman tappiin asti ja silti metsät ympärillä huokailee sienien ja marjojen määrästä.
Hankintalistalla ensimmäisinä ehdottomasti pakastin ja kuivuri. Sen jälkeen mietitään kulkuneuvoa. Parinkymmenen kilometrin matka lähimpään kauppaan pakottaa hommaamaan jonkinlaisen kulkupelin,  onko se sitten mopo vai auto vai mikä, aika näyttää.