Väliaika, kahvia ja pullaa!

Taas sitä hujahtaa aikaa, ettei muista kirjoittaa kerrassaan mitään ja samaan aikaan sitä haaveilee kirjan kirjoittamisesta ja vielä lukio-opinnoistakin. Vähäsen jos nurinkurista. Noh, katiska saatiin hommattua ja sillä jo toisenkiloa ahventakin nostettua, ennenkuin järvi veti jäähän. Ahvenet saivat arvoisensa savustamon rantaan. Oli muuten makoisia. Tiiligrilli ja valurautainen savustuspönttö, sekä kansi koko komeudelle saatiin käydä itse purkamassa kaupungista eräästä pihasta. Keväällä sitten kokeillaan muuraamista. Ajattelin testata omatekoisen laastin. Syyssateilla pääsi kaivoomme sadevettä ja isäntä kävi kaivamassa kaivomme ympärille ojan, jotta vedet ohjautuisi muualle. Siinä samalla selvisi syy kaivovetemme taivaalliseen makuun. puhdasta savimaata kaikkialla! Siinä salaisuus mineraaliseen ja hyvänmakuiseen veteemme. Savihan on yksi parhaimmista suodattimista.
Netistä aikani guuggeloituani löysin erään sivuston jossa oli ohjeita oman laastin tekoon. Rannasta hiekkaa ja kaivolta sitten keväällä pakkasen mureuttamaa savea. Eiköhän niillä mennä, vaikka eihän tuo laasti mahdottoman kallista olisi ostettunakaan. Siinä on vain jotain kun itse tekee. Löysin myös muutaman blogikirjoituksen muinaisten saviastioiden tekoon ja polttoon maakuopassa.
Tässä yksi : http://tarpeiankalliolla.blogspot.fi/2011/08/keramiikka-sanoo-poks.html
Saippuan ja kynttilöiden teko kiinnostaa myös. Jopa oman tuhkalipeän teosta olen opiskellut ja pohtinut mistä saisi ison rautapadan rantakokkailuille. Hyviä ideoita otetaan vastaan.
Avanto rantaan tehty. Minä en tosin sinne uskaltaudu, mutta kyllähän tuo Herra Puutarhuri siellä kävi jo pulahtamassa. Lunta on tullut jo kivasti. Niinkin kivasti, että suojasään tullessa tuli lumet katolta ja kuinkas muutenkaan kuin suoraan auton päälle. Onneksi ei mennyt tuulilasi, eikä konepelti vaihtoon.

Jatkossa olisi tarkoitus kirjoittaa ainakin rosvopaistin teosta. Versio nro.1 jäi kuvaamatta, mutta ei menettetty paljoa, vahingosta viisastuneena ensikerralla paremmin ja parempaa! Ole se kasleri kyllä syötää ja hyvää, mutta VIELÄ parempaa ja paremmin! Tuli muuten paljastettua (ainakin itselleni ja parille vieraalle) hillitön lihateollisuuden hoax, enkä nyt puhu edes lihojen ruiskusuolauksesta. Siitäkin lisää tulevaisuudessa.
Muita tulevia aiheita ainakin saippua ja kynttiläjutut, muutamia maailmaani järisyttäneitä ruokajuttuja ja puutarhasuunnitelmia. Ideoita olisi vaan tuntuu niin ikävälle kirjoittaa ilman kunnollisia kuvia. Ehkä vielä jokupäivä opin ottamaan kuvia ja saan hankittua sen järkkärin.

Tässäpä taas postaus pelkkää liibalaabaa. Ehkä enemmän suvulle ja ystäville tervehdykseksi.

Help! I need somebody!

 

Kuva nro 1. Kärpässieni? 

 

 

Kuva nro. 2. Ei kerrassaan mitään hajua. Vähän olisi minun silmään seitikkimäinen. Tiedä sitten..

 

 

Kuva nro. 3. Joku tattihan se tämä.

  

 

Kuva nro. 4. Ei tästäkään mitään hajua?

 

 

Kuva nro. 5 Oliskos limanuljaska?

 

 Kuva nro. 6. Lehmäntatti? Sappitatti? Mitään en näistä maistellut kun keräsin myrkkysieniäkin tietoisesti tätä tunnistus postausta varten. Enkä kyllä enää muista hajujakaan.

 

 

Kuva nro. 7. Ei tietoa tästäkään?

 

Kuva nro. 8. 

 

 

Kuva nro. 9.

 

Kuva nro. 10.

 

Kuva nro. 11.

 

Kuva nro. 12.

 

 

Kuva nro. 13.

 

 

Kuva nro. 14.

 

 

Kuva nro. 15.

 

Kuva nro. 16.

 

Kuva nro. 17.

 

Kuva nro. 18. 

Tarkoituksenihan oli postata aiheesta jo syksyllä, kun ihmiset vielä sienestävät, mutta sattuneista syistä postaus jäi vaiheeseen. Noh nyt sisällä kökkiessä kylmää ja pimeää paossa voikin keskittyä sienikirjojen selailuun ja tunnistella sieniä ja haaveilla ensisyksystä. Jaan nyt tämän ilon teidänkin kanssa. Onko sienitietämykseksi paremmalla mallilla kuin allekirjoittaneen? Haasta itsesi!

Askel unelmaa kohden

Nyt olisi muutettu kamat maalle, punaiseen tupaan järven rannalle. Silmilläni jo mittailin kuinka monta lavakaulusta saan ensikesäksi pihaan mahtumaan ja mistä mihin aurinko paistaa.
Edellisen asunnon piha tuottaa vielä satoa pitkin syksyä, mutta onneksi taloon jäävät asukkaat huolehtivat kasvimaastani. Chiliä on niin paljon että hukutaan siihen. Ajatus olisi savustaa ja kuivattaa chilit talven kokkailuja varten. Tomaattia tulee myös kilotolkulla. En vielä tiedä mitä teen niille. Koko kesä on saatu syödä salaattia, rucolaa, ruohosipulia ja yrttejä. Perunat tekivät todella hyvin satoa, jo kuukauden päivät on nostettu potut suoraan maasta kattilaan. Ai että ne on makeita.
Äidin luota suomen toiselle puolelle muuttanut karviainenkin innostui tuottamaan marjoja. Tästä ja raparperista, sekä ruohosipulista tulen hakemaan vielä palaset maalle.
Ei suinkaan aivan kaikki mennyt nappiin. Nauriit ja punajuuret jäi harventamatta, joten naattia ei tullut, mutta muhkeat lehdet kelpasivat kotiloille (?), jolloin salaatit saivat olla rauhassa. Mustaherukka muutti äidiltä myös ja läjä monivuotisia kukkia, vaan ne hukkui villiintyneen lupiinin ja nokkospensaan sekaan. Amppelitomaatit jäivät lannoittamatta. Olisihan ne täynnä tomaattia, vaan epäilen ettei ne jaksa lehdetönnä kypsyä. Katsellaan.
Punasipulit, jotka laitoin kaupan sipuleista, tuotti noin suhteessa 1:1. Yhdestä isosta sain kolme pientä. Valkosipuleihin en ole vielä koskenutkaan.
Basilikat jäivät noin 10cm, kuin timjamikin. Oppia ikä kaikki.
Se on ainakin varmaa, että maalle ei tule avopeltoon kuin korkeintaan ryytimaa. Vihannekset ja yrtit haluan ehdottomasti lavakauluksiin ja ruukkuihin. Surkeana katselen kitkemätöntä "villipuutarhaani".
Kunhan kodin saa kuntoon, pureudun kaikkiin lukemattomiin puutarhakirjoihini ja alan suunnittelemaan jo ensikevättä. Jospa näin saisin jokavuotisen kaamosmasennuksen pysymään loitolla.
Järveltä, jonka rannassa talo on nousee kylänmiesten mukaan ahventa ja haukea. Täytyy käydä vähän mato-ongella kokeilemassa, ennenkuin ottaa lupia katiskoille tai muulle sellaiselle. Minua kiinnostaisi myös ansametsästys. Aiheeseen on myös perehdyttävä.
Jos maalla asuminen maittaa ja löydän täältä oman pienen paratiisini, niin ensi kesänä olisi ihanaa rakennella pientä kanalaa, pupulaa ja ehkä jopa vuohelaa. Pitäähän sitä tytsyllä haaveita olla.
Lisäksi rakennuslistalla on pari kompostia, biojätteelle ja puutarhajätteelle, maakellari, sekä grilli/kylmäsavustamo.
Tuntuu että puuhaa riittäisi maailman tappiin asti ja silti metsät ympärillä huokailee sienien ja marjojen määrästä.
Hankintalistalla ensimmäisinä ehdottomasti pakastin ja kuivuri. Sen jälkeen mietitään kulkuneuvoa. Parinkymmenen kilometrin matka lähimpään kauppaan pakottaa hommaamaan jonkinlaisen kulkupelin,  onko se sitten mopo vai auto vai mikä, aika näyttää.

Kakkarataikina

Tässä olisi kakkarataikinan ja mm. riisipiiraiden ohjetta, kun sitä Hollannista asti toivottiin.

Ohjeesta tulee noin 2 pellillistä piiraita:
Kakkarataikinaan tarvitset:
2dl vettä
30g pehmeää voita
2tl suolaa
180g ruisjauhoja
150g vehnäjauhoja

Sekoita aineista taikina. Muotoile taikinasta pötkö, josta leikkaat tasakokoisia kiekkoja. Kaulitse ruisjauhoja apuna käyttäen teetassin kokoisia lättyjä. Pinoa lätyt muovin alle, jottei pääse kuivumaan. Ripottele jokaiseen väliin hieman jauhoja, ettei kakkarat tartu toisiinsa kiinni.

Kakkaroita voi paistaa sellaisenaan liedellä tai esim. nuotion vieressä olevalla kivellä tai uunissa. Lopputulos on hieman näkkäriä tai hapankorppua muistuttava.

Piiraiden täytteeksi käy lähes mitkä vain rippeet jääkaapista. Perinteisempiä täytteitä ovat riisi, peruna ja porkkana. Esimerkiksi ohrapuurosta tulee myös maittavia piiraita. Miksi ei voisi kokeilla jotain uutta, esimerkiksi italianpatapiiraita. Vain mielikuvitus on rajana.

Riisipiirakoiden täytteeseen olen laittanut 1 munan 1,5kg puuroa kohen. Puuronkeitossa ei kannata nuukailla. Parhaat piiraat tulee kun puuro on hitaasti keitetty täysmaitoon ja maustettu reilulla suolalla. Itse keitän aina keittiön isoimman kattilallisen puuroa ja rippeistä teen sitten piirakoita.
Perunamuusia keitän aina myös ison kattilallisen piiraat mielessä. Porkkanapiiraisiin keitän porkkanat soseeksi ja lisään täytteeseen vedessä keitettyä puuroriisiä, kananmunaa, suolaa ja voita. Voisikin joskus kokeilla maustaa porkkanapiiraita vaikka kuminalla, tai hunajalla ja rakuunalla, tai ehkä jopa mintulla. hmm...

Piiraiden rypytyksestä aion kertoa vain että se tapahtuu peukaloiden, etu- ja keskisormien avulla. Kaikkein parasta on kun piiraissa on itsetehty ote. Itse aloitan aina yläpäästä ja teen suhteellisen isot rypyt. Lisäilen kuvia, kun seuraavan kerran piiraita teen. (ja kunhan kamera kotiutuu naapurista)


Piiraita paistan 300 asteessa 10-15min. Kovat piiraat voidellaan paiston jälkeen voilla tai kastetaan maito-voi seokseen. Voilla saa aikaan rapsakampia ja kastamalla pehmeämpiä piiraita. Piiraiden annetaan jäähtyä peitettynä, jotta kuori pehmenee.

Juures-juustopihvit

Nämä ovat hyviä! Ohjeen olen kehitellyt 2002 ammattiopistossa. Tämä oli ensimmäisiä omia reseptejä josta pidän.

8-10kpl

2 munaa
1 dl maitoa
½ dl korppujauhoa
2 dl porkkanaraastetta
1 dl lanttu- tai selleriraastetta
1 dl palsternakkaraastetta
1 dl purjo- tai sipulisilppua
1 tl suolaa
1 tl valkosipulista yrttiseosta tai valjosipulijauhetta ja yrttiseosta
½ dl vehnäjauhoja
2 dl emmentaljuustoraastetta
voita paistamiseen

Sekoita munat, maito ja korppujauhot. Raasta juurekset. Yhdistä aineet, viimeisenä venhäjauhot ja juusto. Paista pihvit ohkukaispannulla tai stanssia apunakäyttäen kauniin ruskeiksi. Käytä mietoa lämpöä, 3 on hyvä liedestä riippuen.
Pihvien kanssa maistuu kermaviilikastike.

Kermaviilikastike

1prk kermaviiliä
½ sitruunan mehu
3 rkl sokeria
1tl suolaa
mustapippuria myllystä

Mustikka-vanilja muffinit

Täydellisen cup caken reseptin metsästys jatkuu. Ei pahoja nämäkään.

12 kpl muffineita tarvitset:

200 g huoneenlämpöistä voita
2½ dl sokeria
3 munaa
½ dl maitoa
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
200g pakastemustikoita

Vaahdota pehmennyttä voita ja sokeria, kunnes et tunne sokeria vaahdosta sormien välissä. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään.  Lisää taikinaan siiviloityjä jauhoja ja maitoa vuorotellen. Kääntele taikinaa varoen, enää ei tarvita voimaa. Lisää jäiset mustikat. Nostele taikina muffinivuokiin kahden lusikan, tai pursotinpussin avulla.
Paista 200 asteessa 25 minuuttia, kunnes alkaa ottamaan väriä. Voit kokeilla kypsyyden vielä hammastikulla. Jos tikkuun ei jää taikinaa, on muffini kypsä.

Vanilja-töhnän muffinien päälle tein Sunnuntai vanilja-rahkavalmisteesta ja tomusokerista. Sokerin määrää en tullut mitanneeksi, mutta veikkaisin 3-4 ruokalusikallista sokeria menneen. Maistelemalla löytää hyvän suhteen.

Toivotaan että löytäisin pikaisesti kamerani että saisin herkuista kuvia, ennenkuin ne on syöty.

Suolaiset piiraat

Suolaisiin piiraisiin meinasi melkein tulla kammo, jauhoisten ja ylirasvaisten, jokapuolelle murenevien pohjien ansiosta. Myönnettäköön, etten ole mikään huippu-leipuri, mutta kotona on kiva kokeilla kaikenlaista.
Olin jo vuosia etsinyt hyvää suolaisten piiraiden pohjan ohjetta, kunnes sain tämän entiseltä työkaveriltani. Pohjasta saa ohuen, munattoman ja silti kiinteän rakenteen. Usein munattomat piiraspohjat ovat jauhoisia tai murenevat kovin. Täytteisiin laitetaan usein munaa hyydyttämään täytettä. Munan voi korvata soija-jauholla. 3rkl soijajauhoa vastaa yhtä kananmunaa.

Suolaisten piiraiden pohja

200g kylmää voita paloina
3,5dl vehnäjauhoja
50g juustoraastetta, esimerkiksi edam
n.1dl kylmää vettä

Kaikki aineet, vettä lukuunottamatta, sekaisin cutterilla, yleikoneella tai vaikka käsin. Käsin tehtäessa kannattaa kaikki aineet viilentää kunnolla ja työskennellä suhteellisen nopeasti, jotta voi sulaisi mahdollisimman vähän. Tarkoitus olisi saada aikaiseksi murumainen taikina.
Lisää kylmää vettä vähitellen, vain sen verran että taikina pysyy kasassa.
Kääri taikina kelmuun tai laita muovipussiin ja anna levätä jääkaapissa vähintään 15 minuuttia.

Tästä ohjeesta tulee iso piirasvuoallinen, pellilliseen tarvitsee kaksinkertaisen määrän.

Täytteet

Täytteet voi valita omien mieltymysten, budjetin ja saatavuuden mukaan. Itse suosittelen suosimaan sesongin tuotteita. Ne ovat useimmiten halvimpia ja niissä on parhain maku.

Suosikkejani ovat mm.

leipäjuustoa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, parsakaalia, muna-kerma-seosta ja emmentaljuustoraastetta

Parsaa, katkarapuja,  tilliä ja smetanaa (tarjoile sitruunan kera)

Palvikinkkua, paprikaa, sipulia, muna-kermaviili-kerma-seosta


Kylmäsavuporoleikkelettä kuutioina, kylmäsavulohta, punasipulia ja smetanaa

Jauhelihaa, hitaasti paistettua, lähes muhennettua sipulia ja emmentaljuustoraastetta

Tatteja, sipulia ja kerma-munaseosta

Isoon piirasvuokaan, täytteen määrästä riippuen, tarvitsee 2-4dl kermaa/kermaviiliä ja 1-2 munaa. Kananmunia olisi hyvä olla 3 kappaletta litralle nestettä. Jos munat ovat kovin pieniä kannattaa laittaa 4 munaa.

Paistaminen vähän piiraan koosta riippuen. 200-225 asteessa 35-60min. Piirasta voi hytkytellä ja hieman hammastikussa kurkata, koska se on hyytynyt. Anna piiraas jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennenkuin leikkaat.